Kasvien jaottelu

Julkaistu: 26.07.2008

Putkilokasvit ovat kasvien pääluokka. Putkilokasveiksi kutsutaan kasveja, joilla on kyky kuljettaa vettä erityisen solukon avulla juurista varren kautta kasvin eri osiin. Putkilokasveihin kuuluvat puut, pensaat, ruohot, heinät ja sarat. Putkilokasveja yhdistävät myös niiden rakenne: juuret, varsi, lehdet ja kukinto. Varsinkin lehdissä kukinnoissa on paljon eroja eri lajien välillä, mutta tehtävä on sama. Sammalet, sienet ja jäkälät eivät kuulu putkilokasveihin.

Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai ihmisen mukana saapuneina muinaistulokkaina, eli enne 1600-luvun alkupuolta saapuneet, noin 1300 putkilokasvilajia. Kun siihen lisätään vielä satunnaisesti esiintyvät, mutta vakiintuneet lajit ja uudistulokkaat, saadaan lajimääräksi noin 2400 lajia. Monissa kasvisuvuissa on runsaasti taksoneja eli lajeja, joissa on ns alalajeja, joiden oikeudesta omaan lajinimikkeeseen ollaan epävarmoja tai ne ovat kiistanalaisia. Monet kasvit myös risteytyvät saman suvun lajien kanssa ja näin tarkkaa lajimäärää on mahdotonta ilmoittaa. Evoluutio siis toimii ja jyllää yhä edelleen. Kasveja saapuu maahamme koko ajan, ja osa niistä kotiutuu tänne hyvin ja osa viivähtää vain hetkellisesti. Maantieteellinen sijaintmme eli päivän pituus, maaperän laatu ja ilmasto-olot ovat ne tekijät, jotka määrittävät menestysmahdollisuudet kasvilajeille.

Putkilokasvit jaetaan viiteen luokkaan: Liekomaiset Lycopsida, kortemaiset Sphenopsida, saniaiset Filicopsida, havupuut Coniferosida, koppisiemeniset Magnoliopsida. Koppisiemeniset jaetaan vielä kaksisirkkaisiin Dicotyledones ja yksisirkkaisiin Monocotyledones.

Kussakin luokassa on useita heimoja ja heimot puolestaan jaetaan sukuihin. Sukuihin kuuluvat sitten lajit ja lajeja voidaan jakaa alalajeiksi, muunnoksiksi tai muodoiksi.

Alalajilla on oma, toisista alalajeista poikkeava alueensa ja melko selviä lajin muista roduista poikkeavia rakennepiirteitä. Alueiden yhteisissä osissa alalajein välillä on usein välimuotoja.

Muunnokset taasen eroavat rakennepiirteiltään tai kasvupaikoiltaan tai näiden yhdistelmältä yleensä alalajeja vähemmän. Muunnoksien levinneissyysalue on usein suppeahko ja päällekkäin muiden muunnosten kanssa.

Muodot perustuvat yhden ominaisuuden tai läheisten ominaisuuksien eroihin. Muodoilla ei ole muista lajin osista poikkeavaa levinneisyysaluetta.

LÄHTEET:
Retkeilykasvio, Kasvimuseo 1998
Suuri Pohjolan Kasvio, Tammi 2005
Ympäristön luonnonkasvit, WSOY 1997

Nimi:

Email:

Kaupunki:

URL:

Ilmoita seuraavista vastauksista?

Kirjoita allanäkyvä sana: