Kuva © Leena Haataja 2008
Kuvauspaikka ja aika: Kruunuvuorenlampi, heinäkuu 2005

Kuva © Leena Haataja 2008
kukki lokakuussa 2007 Helsingin Laajasalossa

Ketunleipä, Oxalis acetosella

Kuva: © Petri Kosunen 2008

Maariankämmekkä,  Dactylorhiza maculata

Kuva © Petri Kosunen 2008

Nykyisten kasvien historia Suomessa on lyhyt. Tähän on syynä jääkausi, jonka jälkeen, noin 10 000 - 12 000 vuotta sitten, kasvillisuutta alkoi saapua taas Suomenkin maankamaralle. Kasveja kulkeutui pääasiassa kahdelta suunnalta: etelästä ja idästä. Näistä, maassamme alkuperäisinä pitämistämme lajeista, ei tietenkään ole mitään kirjattua tietoa olemassa, sillä eihän täällä ollut ihmisiäkään saati sitten kirjoitustaitoa. Monien lajien kohdalla vain oletetaan niiden olevan alkuperäisiä asukkaita maassamme. Vasta 1600 -luvulta ja sen jälkeen, lajeista löytyy kirjallista tietoa, mutta niissäkin on paljon tulkinnan varaa. Joka tapauksessa, ihmisen toiminta ja liikkuminen on tuonut maahamme satoja, ellei jopa tuhat uutta kasvilajia viimeisten muutaman vuosisadan aikana.

Jos on uusia lajeja tullut, on niitä myös poistunut ihmisen toimesta tai toimien johdosta. 16 putkilokasvilajia katsotaan hävinneen Suomesta ihmisen toiminnan vuoksi.

Suomessa on luonnonsuojeluasetuksessa lueteltu 1 410 uhanalista eliölajia. Voidaan sanoa, että joka kymmenes kasvi- ja eläinlaji on Suomessa uhanalinen. Laji voidaan säätää uhanaliseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Näistä uhanalaisista lajeista 608 on erityisesti suojeltavia lajeja. Putkilokasveja on uhanalaisten luettelossa 180.

Uhanalaisuusluokitukset

Arvioimatta jätetyt, NE Not Valuated ovat kasveja jotka ovat hankalasti arvioitavissa, esim apomiktisesti lisääntyvät ryhmät tai alkuperäisten lajiemme risteymät
Arviointiin soveltumattomat, NA Not Applicable on uusi luokka, johon laitetaan uustulokkaat kasvilajit, jotka ovat esiintyvät satunnaisesti tai ovat vakiintuneet 1800-luvun jälkeen maahamme
Puutteellisesti tunnetut, DD  Data deficient tunnuksen saavat ne taksonit, joiden uhanalaisuutta tai elinvoimaisuutta ei pystytä arvioimaan
Hävinneet, EX/RE  Extinct, Regionally Extinct
Luonnosta hävinnet, EW Exticnt in Wild, ovat lajeja joilla ei ole enää luonnonvaraista kantaa, mutta joita kasvatetaan valvotuissa tiloissa, esim kasvihuoneissa, puutarhoissa tai arboretumeissa.
Äärimmäisen uhanalaiset, CR  Critically Endangered
Erittäin uhanalaiset, EN Endangered
Vaarantuneet, VU Vulnerable
Silmälläpidettävät, NT Near Threatened
Elinvoimaiset, LC Least concern

Tämän luokituksen mukaan kaikki maassamme esiintyvät kasvi- ja eläinlajit kuuluvat johonkin edellä mainituista luokista. Uusi, lajien uhanalaisuusdesta kertova “Punainen kirja” julkaistaan vuonna 2010.  Suomessa lajien uhanalisuuksia arvioidaan kymmenen vuoden välein. Julkaisusta vastaa Ympäristöministeriö, jonka alaisuudessa myös uhanalisuuden kartoitustyöryhmän työskentely tapahtuu.

LÄHTEET:
Lutukka, 2/2008
http://www.ymparisto.fi, Suomen lajien uhanalisuus 2000

Putkilokasvit ovat kasvien pääluokka. Putkilokasveiksi kutsutaan kasveja, joilla on kyky kuljettaa vettä erityisen solukon avulla juurista varren kautta kasvin eri osiin. Putkilokasveihin kuuluvat puut, pensaat, ruohot, heinät ja sarat. Putkilokasveja yhdistävät myös niiden rakenne: juuret, varsi, lehdet ja kukinto. Varsinkin lehdissä kukinnoissa on paljon eroja eri lajien välillä, mutta tehtävä on sama. Sammalet, sienet ja jäkälät eivät kuulu putkilokasveihin.

Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai ihmisen mukana saapuneina muinaistulokkaina, eli enne 1600-luvun alkupuolta saapuneet, noin 1300 putkilokasvilajia. Kun siihen lisätään vielä satunnaisesti esiintyvät, mutta vakiintuneet lajit ja uudistulokkaat, saadaan lajimääräksi noin 2400 lajia. Monissa kasvisuvuissa on runsaasti taksoneja eli lajeja, joissa on ns alalajeja, joiden oikeudesta omaan lajinimikkeeseen ollaan epävarmoja tai ne ovat kiistanalaisia. Monet kasvit myös risteytyvät saman suvun lajien kanssa ja näin tarkkaa lajimäärää on mahdotonta ilmoittaa. Evoluutio siis toimii ja jyllää yhä edelleen. Kasveja saapuu maahamme koko ajan, ja osa niistä kotiutuu tänne hyvin ja osa viivähtää vain hetkellisesti. Maantieteellinen sijaintmme eli päivän pituus, maaperän laatu ja ilmasto-olot ovat ne tekijät, jotka määrittävät menestysmahdollisuudet kasvilajeille.

Putkilokasvit jaetaan viiteen luokkaan: Liekomaiset Lycopsida, kortemaiset Sphenopsida, saniaiset Filicopsida, havupuut Coniferosida, koppisiemeniset Magnoliopsida. Koppisiemeniset jaetaan vielä kaksisirkkaisiin Dicotyledones ja yksisirkkaisiin Monocotyledones.

Kussakin luokassa on useita heimoja ja heimot puolestaan jaetaan sukuihin. Sukuihin kuuluvat sitten lajit ja lajeja voidaan jakaa alalajeiksi, muunnoksiksi tai muodoiksi.

Alalajilla on oma, toisista alalajeista poikkeava alueensa ja melko selviä lajin muista roduista poikkeavia rakennepiirteitä. Alueiden yhteisissä osissa alalajein välillä on usein välimuotoja.

Muunnokset taasen eroavat rakennepiirteiltään tai kasvupaikoiltaan tai näiden yhdistelmältä yleensä alalajeja vähemmän. Muunnoksien levinneissyysalue on usein suppeahko ja päällekkäin muiden muunnosten kanssa.

Muodot perustuvat yhden ominaisuuden tai läheisten ominaisuuksien eroihin. Muodoilla ei ole muista lajin osista poikkeavaa levinneisyysaluetta.

LÄHTEET:
Retkeilykasvio, Kasvimuseo 1998
Suuri Pohjolan Kasvio, Tammi 2005
Ympäristön luonnonkasvit, WSOY 1997